Vanhempien parisuhdeongelmien vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymiseen

Tekstin laatiminen perehdytti kirjoittajansa sosiaalisen hyvinvoinnin ja syrjäytymisen teemaan elämänhallinnan näkökulmasta. Kirjoittanut Jonna Heikkinen.

Vanhempien avioerojen määrä ja lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Mielenterveysongelmat ovat muuttuneet neuroottisista ja psykosomaattisista ongelmista käytöshäiriöihin. Tavanomaisten perherakenteiden pirstaloituminen, hajanaiset ihmissuhteet ja perusturvallisuuden puute nähdään nykypäivänä käytöshäiriöiden taustavaikuttajina (Kuorrelahti & Viitanen 1999: 17). Yksinhuoltajaperheiden lukumäärän kasvaminen on yksi huolestuttava sosiaalinen ilmiö. Perheiden elinolosuhteiden näkökulmasta huolestuttavaa on myös se, että yksinhuoltajanaisilla on huonompi taloudellinen tilanne, suurempi työttömyysuhka ja alhaisempi koulutustaso kuin yksinhuoltajamiehillä. Yksinhuoltajaperheiden lapsilla on todettu olevan enemmän käytöshäiriöitä kuin ydinperheiden lapsilla, vaikka osa yksinhuoltajaperheiden lapsista selviää vanhempien parisuhdeongelmista ja eron jälkeisestä stressistä ilman psyykkisiä ongelmia (Kuorrelahti & Viitanen 1999:18). Lapsien ja nuorten mielen hyvinvoinnin kannalta ratkaisevinta kuitenkin on vanhempien tapa hoitaa keskinäisiä suhteita parisuhteen kariutuessa, sekä se miten vanhemmat määrittelevät perheen yhteisen tilanteen. Eron jälkeisillä stressitekijöillä nähdään olevan suuri vaikutus lapsen mielenterveyteen kuin sinänsä avioerolla (Kuorrelahti & Viitanen 1999: 27). 

Lasten ja nuorten käytöshäiriöt ilmenevät mm. toistuvana ja itsepintaisena muiden oikeuksia ja sosiaalisia normeja rikkovana käytöksenä. Tästä Huttunen (2012) mainitsee esimerkkeinä aggressiivisen käyttäytymisen, toisten omaisuuden tuhoamisen, kiusaamisen, vilpillisyyden sekä sääntöjen rikkomisen. Mielenterveyden ongelmat ovat yksi keskeinen syrjäytymisuhka. Kouluympäristössä syrjäytymisvaarasta kielii käytösongelmainen käyttäytyminen, kuten heikko keskittymiskyky, etenemisongelmat opinnoissa, vuorovaikutusvaikeudet, koulunkäynnin säännöllisyyden sekä itsestä ja koulutarvikkeista huolehtimisen vaikeudet (Lehto 2013: 5).

Syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää panostaa koko perheen hyvinvointiin. Lehdon (2013: 7) mukaan yksilö ja perhe voivat hyvin kun kodissa on työtä, toimeentuloa ja terveyttä. Lasten ja nuorten syrjäytymisvaara on vähäinen kun vanhempien parisuhde, vanhemmuus ja yksilöiden sosiaalinen verkosto ovat kunnossa.

Lähteet

Huttunen, M. (2012). Lasten ja nuorten käytöshäiriö. Duodecim 20.8.2012.

Kuorelahti, M. & Viitanen, R. (toim.) (1999) Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhailuun; nuorten syrjäytymisen riskit ja selviytymiskeinot. Nuorisoasiain neuvottelukunta. NUORAn julkaisuja 14. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Helsinki.

Lehto P. 2013. Mielenterveyden ongelmista: syrjäytyminen. http://mielenterveys.info/ongelma_syrjaytyminen.html.