Mielen tasapainoa ja elämänhallintaa edistävä opetus kouluissa ja kodeissa

Kirjoittaja: Jonna Heikkinen

Teksti on mielipidekirjoitus terveystiedon perusopintoihin. 

Minua kiinnostaa terveyden edistämisen eettisistä periaatteista vanhempien ja opettajien vastuu ja alaikäisten itsemääräämisoikeuden täyttyminen lasten ja nuorten mielen tasapainon vahvistamisessa ja elämänhallinnan opastamisessa. 

Lasten ja nuoreten psyykkiset oireet nousevat yläkoulussa usein esille. Kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto puuttuvat asioihin. Mielenterveyden ongelmien ja oirehtimisen taustalla on monia tekijöitä, kuten koulukiusaaminen, fyysiset tai sosiaaliset ongelmat tai tunneilmaisun vaikeudet. Syynä voi myös olla koko perheen tai vanhempien pahoinvointi, joiden syyt voivat liittyä mm. päihdeongelmiin, taloudellisiin vaikeuksiin ja parisuhdeongelmiin. 

Lasten ja nuorten psyykkiset oireet ovat yleisempiä kuin yleensä luullaan. Alakouluikäisistä lapsista noin 2 % kärsii masennustiloista. Yli 10-vuotiailla ja murrosikäisillä masennus ja mielialahäiriöt yleistyvät. Murrosikäisistä 5 % sairastuu masennukseen ja aikuisikään mennessä joka kuudes käy läpi masennusvaiheen. Pitkäaikaisia masennustiloja on joka kymmenennellä lapsella ja nuorella. Tytöillä masennus on yleisempää kuin pojilla (Huttunen 2011). Kaltiala-Heino (2010)  kirjoittaa, että kansainvälisten tutkimustietojen mukaan jopa 25 % nuoruusikäisistä kärsii jostain tautiluokitusten kriteerien mukaan tunnistettavasta mielenterveyden häiriöstä.

Lasten ja nuorten masennuksen oireita ovat alakuloiset ilmeet, eleet ja mieliala. Leikeistä nousee esille hylkäämistä, menettämistä, kuolemaa, vahingoittamista, moitteita ja itsemurhaa käsittelevät aiheet. Koulusuoritukset heikkenevät, kehon liikkeet hidastuvat tai kiihtyvät ja ystävyyssuhteissa ilmenee ongelmia. Lisäksi itsetunto on alentunut ja omakuva on kielteinen. Masennukseen voi liittyä väsymystä, keskittymiskyvyttömyyttä, somaattisia oireita, aggressiivisuutta, uhmakkuutta tai käytösongelmia. Nuoruusiässä masennusoireet muistuttavat enemmän aikuisten masennustiloja, itsetunto-ongelmat korostuvat, kapinallisuus ja päihteiden käyttö voivat lisääntyä (Huttunen 2011).

Yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelma sisältää elämänhallinnallisia tavoitteita, jotka tukevat oppilaan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista terveyttä (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Elämänhallintataitojen kehittyminen myönteiseen suuntaan koostuu arjen taidoista, ongelmanratkaisuvälineistä, tunnetaidoista, itsetunnosta, sosiaalisista taidoista, omista arvoista ja tulevaisuuden unelmista.

Lapsi oppii kodissaan arjen taitoja mallin ja kodin esimerkin kautta. Vanhempien vastuulla on huolehtia siitä, että lapsi saa riittävästi unta, säännöllisesti ruokaa, riittävää fyysistä rasitusta ja muuta mielekästä tekemistä. Lapsena opitut terveelliset elämäntavat ovat hyvänä pohjana hyvään arkeen. Tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen ja hyväksyminen edesauttavat sitä, että omat ajatukset ja niiden aiheuttamat teot ovat hallittavissa. Se, että lasta ohjataan kotona ja koulussa miettimään miltä minusta tuntuu, edistää jatkossa taitoja tunnistaa omia tunteita. Psyykkinen hyvinvointi lisääntyy, kun elämän ristiriita- ja kriisitilanteissa on keinoja purkaa mieltä kuormittavia kielteisiä tunteita.

Kouluikäisen lapsen tai nuoren oireiden yhteydessä usein tulee selville perheen tilanne, vaikeudet tai vanhempien kyvyttömyys tarttua ja toimia nuoren edun parantamista edellyttävällä tavalla. Opettajan rooli kasvattajana on rajattu tilanteissa, joissa koti ei kykene tarttumaan ongelmiin. Lapsella on oikeus tehdä omaan elämäänsä liittyviä valintoja ja päätöksiä, mutta vanhemmilla on kasvatusvastuu ohjaamisessa kohti terveellisiä valintoja. Eettisten periaatteitten mukaisesti yksilöillä on tasa-arvoinen mahdollisuus tukitoimiin, mutta Etene (STM 2008) julkaisun mukaan yhteiskuntamme terveydenhuollolliset tukipilarit eivät tavoita tasa-arvoisesti kaikkia kansalaisia. Työttömien ja kotivanhempien ikäkausitarkastukset ja toimintakykyä edistävä ohjaustyö puuttuu ja syrjäytyneet jäävät usein vaille hoitoa (STM 2008).

Mitä siis voisi tehdä koulu, jossa nähdään lapsen ja nuoren voivan pahoin ja elävän samalla rytmitöntä arkea, syövän epäterveellisesti, liikkuvan liian vähän, kärsivän yksinäisyydestä ja viettävän harrastuksetonta vapaa-aikaa? Terveystiedon opettaja voi opettaa teoriassa elämänhallinnan taitoja ja antaa tilaisuuksia oivaltaa oman elämän tilanne sekä opettaa käytännön vuorovaikutustaitoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi ja uusien syntymiseksi. Terveydenhoitaja voi ohjeistaa nuorta terveellisiin elämäntapoihin ja neuvoa vanhempia. Lisäksi terveydenhoitaja voi ohjata lapsen lääkäriin ja saamaan esimerkiksi lääkehoitoa. Oppilashuollossa voidaan ohjata nuori kuraattorille tai koulupsykologille. Käytännön vastuu on kuitenkin vanhemmilla. Vanhemmat päättävät nukkumaanmenoajan, liikunnan määrän, ruokavalion koostumuksen sekä harrastusmahdollisuuksien tarjoamisen.

Lähteet

Kaltiala-Heino. 2010. Haasteena mielenterveys – lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden häiriöt? Teoksessa Ståhl, T. ja Rimpelä A. (toim.) Terveyden edistäminen tutkimuksen ja päätöksenteon haasteena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki.

Huttunen, M. 2011. Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt. Lääkärikirja Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00383

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf

STM, Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) 2008. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. ETENE-julkaisuja 19. http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=17135&name=DLFE-526.pdf