Elämänhallinta ja päihteiden käyttäminen

Kirjoitus on esseeluontoinen  tuotos elämänhallinta ja päihteet opintojaksoon terveystiedon aineopintoihin liittyen. Kirjoittajana Jonna Heikkinen.

Elämänhallinta ja oma hyvinvointi auttavat ihmisiä selviämään haasteista, elämän vastoinkäymisistä ja työn sekä vapaa-ajan kiireestä ja mieltä stressaavista asioista. Elämänhallinta sisältää myös taidon ja keinoja sopeutua yllättäviin muutoksiin ja kyvyn nähdä oma elämä mielekkäänä kokonaisuutena ja uskona itseensä. Elämänhallinta koostuu monesta eri osa-alueesta kuten ihmissuhteista, omasta elämäntavasta, itsetunnosta ja terveydestä (fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä). Kun yksilön oma kyky hallita elämää on vahva, pysyy myös elämä kasassa, vaikka jokin osa-alueista järkkyy. Myös se, että tunnistaa omat tarpeensa ja osaa pitää niistä kiinni, vaikuttaa siihen miten elämä sujuu.

Tärkeä elämänhallinnan osa-alue on se, että osataan huolehtia omasta psyykkisestä hyvinvoinnista. Riittävä lepo, terveellinen ravinto, ulkoilu sekä liikunta, sosiaaliset suhteet, arjen rytmi ja mielekäs tekeminen auttavat arjessa jaksamisessa. Elämänhallintaa haastavat työn ja kodin arkikiireet, elämää järkyttävät kriisit (esim. avioero, läheisen kuolema, tapaturma), taloudelliset ongelmat (työttömyys) ja fyysisen tai psyykkisen terveyden heikentyminen. Elämänhallintaa koettelevat kaikki elämän kielteiset asiat, jotka koetaan vaikeuksina.

Päihteet ovat kemiallisia aineita tai usein toistuvia toimintoja, jotka tuottavat tyydytyksen tunteen käyttäjässä tai toiminnon suorittajassa. Varsinaisia kemiallisia aineita ovat alkoholi, huumeet, lääkkeet, tupakkatuotteet, sienet tai impattavat kemikaalit. Päihteiden kaltaisia toimintoja puolestaan ovat esim. uhkapelaaminen, netin ylenpalttinen käyttäminen, ylikorostunut seksuaalinen käyttäytyminen, ylensyöminen ja pakonomainen liikunta.

Päihteiden käyttö tuottaa käyttäjälleen tavalla tai toisella miellyttävän kokemuksen ja tarpeen käyttää päihdettä uudestaan. Päihteestä riippuen tuntemus voi olla mielihyvää, eksoottinen kokemus, rentoutunut olotila tai pirteys. Toistuvan tekemisen taustalla voi olla mm. turvallisuudentunteen, seikkailun, jännityksen tai seuran hakeminen. (Päihdelinkki.fi)

Osa päihteistä vaikuttaa keskushermostoon lamaannuttavasti (alkoholi, opiaatit, gamma ja lakka) ja toiset kiihottavasti (mm. amfetamiini, kokaiini, ekstaasi, khat). Hallusinaatioita aiheuttavia päihteitä puolestaan ovat LSD ja tutkimuske,mikaalit, jotka vaikuttavat aivojen serotoniinijärjestelmän kautta. Päihteet koukuttavat tuottamansa kokemuksen kautta. Päihteen vaikutukseen vaikuttaa myös se, minkälaisessa mielentilassa ja seurassa ainetta käytetään. Toiminnalliset riippuvuudet lisäksi saattavat paikata, jonkin kielteisen tunteen turruttamista (yksinäisyys, pelko, ahdistus, stressi). (Päihdelinkki.fi)

Elämänhallinnan ja päihteiden välistä suhdetta tarkastelevat esimerkkiartikkelit:

1. Anne Kuvaja: Työnhakumotivaation dynamiikkaa – näkökohtia motivaatiokysymysten käsittelystä sosiaalisessa kuntoutuksessa

Artikkelissa tarkastellaan työttömän työnhakumotivaatiota ja siihen liittyviä psykososiaalisia tekijöitä. Pitkäaikaistyöttömyyden esteitä ovat vajaakuntoisuus, päihde- ja mielenterveysongelmat ja motivaation puute. Motivaation puute kytkeytyy muihin elämänhallinnan ongelmiin. Artikkelin pääaineistona on ollut työvalmentajien teemahaastatteluja sekä asiakkaiden ja työvalmentajien palautekeskusteluja siitä, millaisia käsityksiä haastatelluilla on työttömien työnhakumotivaatiosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Artikkelin mukaan työttömien työnhakumotivaatiot voidaan luokitella joustavaksi, riippumattomaksi, lukkiutuneeksi ja hajanaiseksi motivaatio-orientaatioksi. Orientaatioita jäsentävät palkkatyöhön liittyvien motiivien henkilökohtainen merkitys ja työttömän elämänhallinnan luonne. Jokainen orientaatio koostuu työttömän elämänhallinnasta ja itse työnhakumotivaatiosta. Tutkimuksen mukaan osa työnhakijoista on niin kaukana työmarkkinoista, että heidän työnhakumotivaatio-orientaatiota kutsutaan hajanaiseksi. Usein nämä henkilöt ovat pitkäaikaistyöttömiä, joilla voi olla elämänhallinnallisia ja syrjäytymistä heijastelevia vaikeuksia, kuten vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia. Lisäksi nämä henkilöt kärsivät usein itsearvostuksen puutteesta, uusien tilanteiden pelosta ja työ- ja toimintakyvyn ongelmista. Tutkimuksen mukaan hajanaisen työnhakumotivaation piirteitä omaavaa syrjäytynyttä työtöntä palvellaan parhaiten parantamalla henkilön elämänhallintaa. Nämä henkilöt tarvitsevat yleensä kuntouttavaa työtoimintaa ja päihdehoitoa.

2. Jaakko Kaprio: Miten suhtautua nuorten alkoholinkäyttöön?

Artikkelin mukaan tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsuudessa ja nuoruudessa aloitettu alkoholin käyttö on haitallista terveydelle ja johtaa useammin riippuvuuteen kuin myöhemmin aloitettu alkoholin käyttö. Yhteiskunnan kaikilla tasoilla tulisi suhtautua nykyistä huomattavasti tiukemmin lasten ja nuorten alkoholin käyttöön. Tarkennettuna oman perheen alkoholinkäyttötavoista riippumatta säännöllinen alkoholin käyttö ennen 14 vuoden ikää aiheuttaa kolminkertaisen riskin alkoholiriippuvuuden syntymiseen vasta 21-vuotiaana alottaneisiin verrattuna. Alle 18-vuoden iässä opittu alkoholinkäyttö on kriittinen tekijä sille, miten alkoholia käytetään tulevaisuudessa. Perintötekijöillä on selvä rooli alkoholismin synnyssä, mutta alkoholinkäytön aloittamiseen perintötekijöillä ei ole juurikaan vaikutusta. Jaakko Kaprion Kansanterveys-lehden puheenvuoro perustuu tutkimustietoon, joka on kerätty kaksoistutkimuksella haastattelujen avulla. Tutkimuksen otanta on ollut 1 852 henkilöä. Tutkimustulosten mukaan otannan 14-vuotiaiden kaksosten joukossa neljällä prosentilla esiintyi alkoholiriippuvuutta tai väärinkäyttöä. Ei-geneettiset perhetekijät, kuten muun kuin kotiympäristön merkitys, vaikuttivat eniten alkoholinkäytön aloittamiseen. Artikkelin mukaan alkoholi vaikuttaa merkittävästi lapsen ja nuorten aivojen kehitykseen sekä myöhempään riskikäyttäytymiseen. Raskauden aikaista nollatoleranssia tulisi laajentaa koskemaan myös lapsia ja nuori. Artikkelissa täsmennetään, että Yhdysvaltalaisen seurantatutkimuksen perusteella tutkijat ovat päätyneet suosittelemaan täydellistä pidättäytymistä alkoholin käytöstä raskauden aikana, koska jo pienet altistukset johtavat yli kolminkertaiseen riskiin käyttäytymishäiriöiden lisääntymisessä myöhemmällä lapsuusiällä.

3. Korhonen Tellervo: Varhain tupakoinnin aloittaneilla on moninkertainen riski aloittaa kannabiksen käyttö

Artikkelissa kerrotaan, että varhain tupakoinnin aloittaneilla nuorilla on moninkertainen riski aloittaa myöhemmin myös kannabiksen käyttö. Impulsiivinen käyttäytyminen toimii riskitekijänä tupakoinnin aloittamiselle ja tupakointi puolestaan on vahva riski kannabiksen käytön aloittamiselle. Artikkeli esittelee Suomen Akatemian Päihteet ja addiktio –tutkimusohjelman hanketta, jossa selvitettiin aikaista tupakointia ja ulkoistavia käyttäytymismalleja huumausaineiden käytön aloittamista ennustavina tekijöinä. Tutkimuksen mukaan 15 % tytöistä ja 12 % pojista oli käyttänyt kannabista tai muuta laitonta huumetta vähintään kerran 17 ikävuoteen mennessä. Naissukupuoli, oma ja isän humalajuominen, pojilla aggressiiviset käytöshäiriöt, tupakoivat tai huumeita kokeilleet ikätoverit ennustivat huumeiden käytön aloittamista. Alle 12 vuotiaana aloitettu tupakointi aiheuttaa 26-kertaisen riskin aloittaa huumeiden käyttö 17-ikävuoteen mennessä verrattuna tupakoimattomiin nuoriin. Tutkimuksessa käytettiin kysely ja haastatteluaineistoa kaksostutkimuksista sekä lasten vanhemmilta ja heidän opettajiltaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä yksilölliset, ikätovereihin ja perheeseen liittyvät tekijät ennustavat huumeiden käytön aloittamista. Varhain aloitettu tupakointi osoittautui vahvaksi riskitekijäksi. Tutkimus sisälsi myös osan, jossa tarkasteltiin ongelmakäyttäytymisen, varhain aloitetun tupakoinnin ja huumeiden käytön aloittamisen suhteita. Tutkimuksen mukaan hyperaktiivisuus, impulsiivisuus ja aggressiivisuus ennustavat varhaista tupakoinnin aloittamista, joka puolestaan altistaa huumeiden kokeilemiselle.

Pohdinta

Esittelemäni artikkelit kertovat elämänhallinnan ja päihteiden käytön välisestä yhteydestä seuraavaa: tupakoinnin aloittaminen nuoruuden varhaisessa vaiheessa altistaa siirtymistä huumausaineiden käyttäjäksi myöhemmin ja varhainen alkoholin käyttäminen nuoruudessa lisää riskiä alkoholiriippuvuuden synnylle nuoren aikuisuuden kynnyksellä. Tutkimuksissa oli huomioitu perimä, mutta suurimmaksi vaikuttajaksi nousi yksilön varhainen altistuminen päihteille. Tämä selittyi tutkimuksissa sillä, että päihteet vaikuttavat lapsen ja nuoren aivojen kehitykseen ja siten myös myöhempään riskikäyttäytymiseen. Tutkimuksissa nousi esille myös impulsiivisen temperamentin vaikutus kokeilunhaluun. Lisäksi yksi artikkeleista valotti, että päihde ja mielenterveysongelmat voivat ohjata henkilön kauaksi työmarkkinoista ja johtaa pitkäaikaistyöttömyyteen.

Päihteiden käyttäminen vähentää esittelemieni tutkimusten mukaan hyvinvointia. Varhain aloitettu tupakointi tai alkoholinkäyttö johtavat suurentuneella todennäköisyydellä päihderiippuvuuteen ja päihderiippuvuus puolestaan aiheuttaa sosioekonomisia ongelmia kuten pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymistä yhteiskunnan toimista.

Tutkimuksen tulokset ja suositukset siitä, että yhteiskunnan tulisi suhtautua nollatoleranssilla lasten ja nuorten päihteiden käyttämiseen tukevat Suomen lainsäädännön kantaa alkoholin ja tupakkatuotteiden ostorajoituksien käytäntöjä. Tärkeää olisi, että yhteiskunnan yksilötaso ja perheet ovat samojen periaatteiden takana. Ennaltaehkäisevä päihdetyö toteuttaa tälläkin hetkellä kampanjaa, jossa herätellään vanhempia ja aikuisia siihen, ettei alkoholituotteita tule välittää alaikäisille. Terveyskasvatuksessa olisi tärkeää painottaa sosiaalisten taitojen opetuksen ja myönteisen itsetunnon sekä ystävyyssuhteiden rakentamisen kautta siihen, että lapset ja nuoret oppivat ja kykenevät tekemään itselleen ja tulevaisuudelleen myönteisesti vaikuttavia valintoja ja oppivat kieltäytymään haitallisista vaikuttimista.

Lähteet:

Kaprio Jaakko  2004. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102427/2004_7.pdf?sequence=1

Kuvaja Anne 2012. http://www.kuntoutusportti.fi/files/attachments/kuntoutus-lehden_artikkelit/2012/kuvaja.pdf

Korhonen Tellervo 2011. Varhain tupakoinnin aloittaneilla on moninkertainen riski aloittaa kannabiksen käyttö. http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Tiedotteet1/Varhain-tupakoinnin--aloittaneilla-on-moninkertainen-riski-aloittaa-kannabiksen-kaytto-/

Päihdelinkki. http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki

Mielen tasapainoa ja elämänhallintaa edistävä opetus kouluissa ja kodeissa

Kirjoittaja: Jonna Heikkinen

Teksti on mielipidekirjoitus terveystiedon perusopintoihin. 

Minua kiinnostaa terveyden edistämisen eettisistä periaatteista vanhempien ja opettajien vastuu ja alaikäisten itsemääräämisoikeuden täyttyminen lasten ja nuorten mielen tasapainon vahvistamisessa ja elämänhallinnan opastamisessa. 

Lasten ja nuoreten psyykkiset oireet nousevat yläkoulussa usein esille. Kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto puuttuvat asioihin. Mielenterveyden ongelmien ja oirehtimisen taustalla on monia tekijöitä, kuten koulukiusaaminen, fyysiset tai sosiaaliset ongelmat tai tunneilmaisun vaikeudet. Syynä voi myös olla koko perheen tai vanhempien pahoinvointi, joiden syyt voivat liittyä mm. päihdeongelmiin, taloudellisiin vaikeuksiin ja parisuhdeongelmiin. 

Lasten ja nuorten psyykkiset oireet ovat yleisempiä kuin yleensä luullaan. Alakouluikäisistä lapsista noin 2 % kärsii masennustiloista. Yli 10-vuotiailla ja murrosikäisillä masennus ja mielialahäiriöt yleistyvät. Murrosikäisistä 5 % sairastuu masennukseen ja aikuisikään mennessä joka kuudes käy läpi masennusvaiheen. Pitkäaikaisia masennustiloja on joka kymmenennellä lapsella ja nuorella. Tytöillä masennus on yleisempää kuin pojilla (Huttunen 2011). Kaltiala-Heino (2010)  kirjoittaa, että kansainvälisten tutkimustietojen mukaan jopa 25 % nuoruusikäisistä kärsii jostain tautiluokitusten kriteerien mukaan tunnistettavasta mielenterveyden häiriöstä.

Lasten ja nuorten masennuksen oireita ovat alakuloiset ilmeet, eleet ja mieliala. Leikeistä nousee esille hylkäämistä, menettämistä, kuolemaa, vahingoittamista, moitteita ja itsemurhaa käsittelevät aiheet. Koulusuoritukset heikkenevät, kehon liikkeet hidastuvat tai kiihtyvät ja ystävyyssuhteissa ilmenee ongelmia. Lisäksi itsetunto on alentunut ja omakuva on kielteinen. Masennukseen voi liittyä väsymystä, keskittymiskyvyttömyyttä, somaattisia oireita, aggressiivisuutta, uhmakkuutta tai käytösongelmia. Nuoruusiässä masennusoireet muistuttavat enemmän aikuisten masennustiloja, itsetunto-ongelmat korostuvat, kapinallisuus ja päihteiden käyttö voivat lisääntyä (Huttunen 2011).

Yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelma sisältää elämänhallinnallisia tavoitteita, jotka tukevat oppilaan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista terveyttä (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Elämänhallintataitojen kehittyminen myönteiseen suuntaan koostuu arjen taidoista, ongelmanratkaisuvälineistä, tunnetaidoista, itsetunnosta, sosiaalisista taidoista, omista arvoista ja tulevaisuuden unelmista.

Lapsi oppii kodissaan arjen taitoja mallin ja kodin esimerkin kautta. Vanhempien vastuulla on huolehtia siitä, että lapsi saa riittävästi unta, säännöllisesti ruokaa, riittävää fyysistä rasitusta ja muuta mielekästä tekemistä. Lapsena opitut terveelliset elämäntavat ovat hyvänä pohjana hyvään arkeen. Tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen ja hyväksyminen edesauttavat sitä, että omat ajatukset ja niiden aiheuttamat teot ovat hallittavissa. Se, että lasta ohjataan kotona ja koulussa miettimään miltä minusta tuntuu, edistää jatkossa taitoja tunnistaa omia tunteita. Psyykkinen hyvinvointi lisääntyy, kun elämän ristiriita- ja kriisitilanteissa on keinoja purkaa mieltä kuormittavia kielteisiä tunteita.

Kouluikäisen lapsen tai nuoren oireiden yhteydessä usein tulee selville perheen tilanne, vaikeudet tai vanhempien kyvyttömyys tarttua ja toimia nuoren edun parantamista edellyttävällä tavalla. Opettajan rooli kasvattajana on rajattu tilanteissa, joissa koti ei kykene tarttumaan ongelmiin. Lapsella on oikeus tehdä omaan elämäänsä liittyviä valintoja ja päätöksiä, mutta vanhemmilla on kasvatusvastuu ohjaamisessa kohti terveellisiä valintoja. Eettisten periaatteitten mukaisesti yksilöillä on tasa-arvoinen mahdollisuus tukitoimiin, mutta Etene (STM 2008) julkaisun mukaan yhteiskuntamme terveydenhuollolliset tukipilarit eivät tavoita tasa-arvoisesti kaikkia kansalaisia. Työttömien ja kotivanhempien ikäkausitarkastukset ja toimintakykyä edistävä ohjaustyö puuttuu ja syrjäytyneet jäävät usein vaille hoitoa (STM 2008).

Mitä siis voisi tehdä koulu, jossa nähdään lapsen ja nuoren voivan pahoin ja elävän samalla rytmitöntä arkea, syövän epäterveellisesti, liikkuvan liian vähän, kärsivän yksinäisyydestä ja viettävän harrastuksetonta vapaa-aikaa? Terveystiedon opettaja voi opettaa teoriassa elämänhallinnan taitoja ja antaa tilaisuuksia oivaltaa oman elämän tilanne sekä opettaa käytännön vuorovaikutustaitoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi ja uusien syntymiseksi. Terveydenhoitaja voi ohjeistaa nuorta terveellisiin elämäntapoihin ja neuvoa vanhempia. Lisäksi terveydenhoitaja voi ohjata lapsen lääkäriin ja saamaan esimerkiksi lääkehoitoa. Oppilashuollossa voidaan ohjata nuori kuraattorille tai koulupsykologille. Käytännön vastuu on kuitenkin vanhemmilla. Vanhemmat päättävät nukkumaanmenoajan, liikunnan määrän, ruokavalion koostumuksen sekä harrastusmahdollisuuksien tarjoamisen.

Lähteet

Kaltiala-Heino. 2010. Haasteena mielenterveys – lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden häiriöt? Teoksessa Ståhl, T. ja Rimpelä A. (toim.) Terveyden edistäminen tutkimuksen ja päätöksenteon haasteena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki.

Huttunen, M. 2011. Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt. Lääkärikirja Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00383

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf

STM, Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) 2008. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. ETENE-julkaisuja 19. http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=17135&name=DLFE-526.pdf